Amerikan Nigella

Olin Kanadassa kesällä 2004, kun Julia Child kuoli ja hänen muistokirjoituksensa julkaistiin sanomalehdessä. Ai kuka Julia Child? Sitä en tiennyt minäkään, mutta kanadalaisen laajalevikkisen sanomalehden, ihanan Globe and Mailin -jonka saattoi ostaa aamuisin suloisen kliseisesti dollarin kolikolla kadunkulman sanomalehtiautomaatista- ruokasivuilla julkaistun muistokirjoituksen kautta opin, että Julia Child (1912 - 2004) oli ollut yhdysvaltalainen kokki, joka oli erikoistunut ranskalaisen keittiön tunnetuksi tekemiseen tavallisille ihmisille: ruokana, jota voi laittaa kotonakin ravintolakeittiön sijaan. Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin kaksi Childin reseptiä, kananrinnat madeirassa ja suklaamousse.

Myöhemmin sain tietää, että itse asiassa Julia Child oli ensimmäisiä tv-kokkeja, ja nuoremman polvenkin yhä hyvin nimeltä tuntema ainakin Kanadassa. Eräänlainen 60-luvun Nigella Lawson siis, julkaistuja keittokirjoja myöten (ulkonäöllisiä paineita luultavasti lukuunottamatta).

Molemmat, sekä Child että Lawson, ovat alunperin valmistuneet yliopistosta täysin eri alalle kuin ruokabisnekseen, ja toimineet ammattikirjoittajina - kuusikymmenluvulla syntynyt Nigella Lawson toimittajana, Julia Child taas mainostoimiston copywriterina. Ruoan pariin nämä naiset ovat tulleet henkilökohtaisen, ei-ammatillisen kiinnostuksensa kautta. Molemmat tunnetaan luontaisesta ruutukarismastaan - Julia Child hauskuudestaan, Nigella Lawson flirtistään. Myös taustaltaan naiset ovat samantyyppisiä ja kasvoivat yläluokkaisissa perheissä: Lawsonin isä on tunnettu konservatiivinen brittipoliitikko Nigel Lawson, ja Julia Childin lapsuudenkodissa oli muun muassa oma tenniskenttä ja kodinhoitaja.

Lehdestä leikatut Childin ohjeet olivat herkullisia. Nyt on valitettavasti lehtileike jo kadonnut, mutta omistuksessani on Julia Childin The French Chef Cookbook (2002, ensipainos 1968), josta löytyy sekä madeirakana että suklaamousse. Ainoastaan yksi mutta: eivät ne olekaan ihan samoja ohjeita. Ehkä lehdessä julkaistiin päivitetyt versiot.

Kanaa tuli tehtyä kuitenkin muutaman kerran ennen leikeohjeen katoamista, joten kirjan avulla pystyin rekonstruoimaan valmistustavan ihan kiitettävästi. Madeirakana on oikeastaan juhlaruokaa, mutta sitruunakömmähdyksen jälkeen kaipasin jotain hyvää ja varmasti onnistuvaa– Nigella Lawson sanoisi, että lohturuokaa. Nigellan virallisille kotisivuille ollaan muuten nyt kokoamassa reseptipankkia. Sieltä löytyy Nigellan jo julkaistuja ohjeita muutama. Lukijat voivat myös lähettää omia ohjeitaan englanniksi.

Enemmän tietoa Nigella Lawsonista halajavia varten on julkaistu elämänkerta (Gilly Smith: Nigella Lawson, the Unauthorised Biography, Carlton Books LTD, 2005), jonka eri painokset tosin tuppaavat olemaan eri nettikaupoista vaihtelevasti loppu, joten en osaa sanoa mitään kirjan laadusta tai sisällöstä. Kirjasta on otettu myös uudempia painoksia hiukan eri nimillä. Molempien leidien keittokirjoja taas löytyy -jos ei aina ihan lähimmästä kirjakaupasta - niin ainakin nettikirjakaupoista (esim. Bookplus, Adlibris, akateeminen.com, suomalainen.com). Videonpätkiä ja trailereita rouvien keitoksista voi hakea esimerkiksi YouTubesta.

Tässä kuitenkin Julia Childin ohje:

Kananrinnat madeirassa

4 hengelle

4 kananrintaa
½ tl sitruunamehua
¼ tl suolaa
iso hyppysellinen valkopippuria
25 g voita
100 g tuoreita herkkusieniä viipaloituina

Kastikkeeseen:
3/4 dl valmista lihalientä
¾ dl kuivaa* madeiraa tai portviiniä taikka kuivaa vaaleaa vermuttia
2.5 dl kuohukermaa
suolaa, valkopippuria, sitruunamehua

Päälle koristeluun: 2 rkl silputtua tuoretta persiljaa (älä jätä pois, sopii todella hyvin makuun)

Lisäkkeeksi: keitettyä riisiä ( esimerkiksi villiriisiä tai jasmiiniriisiä)

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Hiero sitruunamehu, suola ja valkopippuri kanapaloihin. Kuumenna voi paistinpannulla ja paista kananrintoja kuumassa voissa kummaltakin puolelta nopeasti sen verran, että ne muuttuvat valkoisiksi. Siirrä kanapalat voideltuun uunivuokaan ja laita vuoka uuniin noin 30 minuutiksi. Jätä ylijäänyt nestemäinen voi pannulle.

3. Paista herkkusieniviipaleita ylijääneessä voissa, kunnes ne ovat kypsiä.

4. Kun noin 24 minuuttia kanojen paistoajasta on kulunut, ota kanat hetkeksi pois uunista ja kaada herkkusienet ja voi niiden päälle tasaisesti. Laita vuoka takaisin uuniin ja paista täysin kypsäksi. (Liha ei saa olla sisältä punertavaa.)

5. Kastiketta varten kaada lihaliemi sekä madeira kattilaan ja kuumenna nopeasti täydellä teholla, kunnes neste muuttuu siirappimaiseksi. Lisää kerma ja keitä yhä korkealla lämmöllä, kunnes kastike on kiehunut jonkun verran kokoon. Mausta huolellisesti suolalla, valkopippurilla ja muutamilla pisaroilla sitruunamehua. Kun kananrinnat ovat valmiita, kaada kastike niitten päälle, ripottele päälle persiljaa ja tarjoa välittömästi. Tarjoa riisin kera.

* Itse olen käyttänyt -sattumalta mutta mielestäni hyvin tuloksin - Henriques & Henriquesin puolikuivaa madeiraa. Alkon nettisivuilla tuota ei näyttänyt olevan. Kyseessä on ihan perusmadeira, joka mainitaan "all purpose wine" -luonnehdinnalla: käy ruoanlaittoon tai aperitiiviksi, myös juustojen kanssa. Minkä tahansa madeiraviinin hankitkin, on siitä iloa pitkään: se nimittäin on resistantti hapettumiselle eikä sen takia vanhene pullon avaamisenkaan jälkeen, harvinaista! (Tämä on ihan virallinen tieto, ks. mm. ylläoleva madeiraviini-linkki.) Oma 375 ml:n pullonikin on ollut käytössä vuosia. Portviinillä en ole ohjetta testannut, mutta kun madeira hupenee, tulee sekin aika vielä eteen. Julia Child kehottaa käyttämään kaikissa resepteissään ensiluokkaista kuivaa madeiraa tai portia. Childin mukaan myös kuiva sherry käy näiden tilalla hätätapauksessa, vaikkei kuulukaan ranskalaiseen ruoanlaittoon.

Päivitys 05/2009: Julia Childista on kuulemma tulossa elokuva Suomenkin elokuvateattereihin, Meryl Streepin tähdittämänä, kertoo meille Jokapäiväisen leivän Jams.