Kuten taisin ohimennen viime vuonna kertoa, olen laihduttanut viime kesäkuusta lähtien. Jos sitä nyt laihduttamiseksi voi sanoa - uusiokieltä käyttäen pitäisi varmaan puhua keventämisestä, sillä ainoat vaakani ovat digitaalinen & mekaaninen ruokavaaka, ja Morsiandieetin esittelemä toinen metodi, mittanauha, sekin puuttuu taloudestani Ikean paperimittanauhan katkettua. (Morsiusdieetti on tosi-tv-hömppä, jossa kauniista 38-kokoisista morsiamista tehdään kauniita 36-kokoisia, ja tämä 6 viikossa, luonnollisesti nöyryyttäen tulevia morsiamia esimerkiksi heidän turmiollisen jääkaappinsa tyhjennyksellä kameran kuvatessa sekä kuntotestillä.)
En ole morsiusdieetillä: tavoitteenani on lähinnä turhamainen "näyttää hyvältä olkaimettomessa mekossa muiden häissä "- jokakesäinen pienoishaaste pimeän Suomen talven ja loskan jälkeen. Aika lähellä Morsiandieetin hyvältä morsiusmekossa-tavoitetta, tosin ilman omien häitten tuomia paineita. Siskolle lainattua vaakaa en tarvitse takaisin, sillä tämäntyyppisen tavoitteen tarkistamiseksi riittää juhlapukuun (pukuihin) tälläytyminen ja peilin edessä venkoilu. (Oikeasti tämä ei ole yhtään motivoivaa, vaan haluaisin superteknisen rasvaprosenttia mittaavan vaa´an, mutta M. François sanoo niiden olevan humpuukia. Kokemuksia, kellään?)
Ruokaintoiluni takia laihdutan lähinnä Helen Fosterin Laihdu syömällä -kirjan avulla (ha! eikö olekin vetoava nimi ?). Kirjan ruokaohjeet ovat osoittautuneet herkullisiksi ja salliviksi. Kaloreita ja annoskokoja tietenkin rajoitetaan. (En seuraa kirjaa orjallisesti, mistä syystä olin eilen illalla nauttinut 1500 kcal jo kello kuuteen mennessä, ja pystyin syömään sen jälkeen vain mustikoita ja vadelmia. Tosin tuoreita mustikoita ja vadelmia - nam! joten ei se oikeastaan haitannut niin paljon.)
Laihduttaessa kiinnostuu muiden ruokavaliosta: varsinkin muiden, solakoiden naisten. Mitä he oikein syövät ? Miten he liikkuvat? Sport-lehti on tajunnut tämän tirkistelykiinnostuksen, ja pitää kahta palstaa, joista toinen esittelee julkkisten liikuntapäiväkirjaa viikolta ja toinen eri julkkisten ruokapäiväkirjaa. Ainakin Satu Silvo, Jenni Banerjee ja Maria Veitola syövät myös netissä julkaistuissa päiväkirjoissaan (nimilinkeistä) masentavan terveellisesti ja vähän. Masentavasti siksi, että mitään oikotietä onneen ei ole. Toisaalta päiväkirjat paljastavat vain odotettavan: koulutetut naiset syövät pääosin kevyesti ja terveellisesti.
Tekstit
Munkin mielestä toisten ruokapäiväkirjat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, vaikka suhtaudunkin niihin vähän epäillen. Mulle saattais ainakin tulla sellainen nyt-pidetään-ruokapäiväkirjaa-nyt-syödään-terveellisesti -syndrooma, ainakin jos päiväkirja menisi julkiseen esittelyyn. Tai ehkä tämä on vain kateellisen panettelua: että joku jaksaakin joka aamu vääntää vihersmoothien, kun mulle on ihan tarpeeksi työlästä laittaa kaksi Weetabixia ja maitoa lautaselle! :-D Sitäkin olen ihmetellyt, miten nämä päiväkirjoja pitävät ihmiset tuntuvat syövän aina niin kauhean vähän?
VastaaPoistaMinäkään en käytä vaakaa, vaan mittarina toimivat vaatteet. Jos vaatteet alkavat tehdä tiukkaa, asialle on tehtävä jotain... Peiliin en oikein luota, kun en osaa katsoa sitä objektiivisesti, vaan se huutaa aina takaisin ”läski, läski”, vaikka näin ei oikeasti olisikaan.
Talven pimeys on tosiaankin koettelevaa painon kannalta, kun ulkona liikkuminenkin on vielä talvella niin epähoukuttelevaa - ellei sitten harrasta jotain ihan talviurheilulajeja, jolloin on tietysti hyvä, että on lunta ja pakkasta. :-)
Mäkin epäilin ennen varsinkin naistenlehtien ruokapäiväkirjoja sievistelystä (keksitään asioita tai hiukan parannellaan totuutta) tai tietoisesti paremmin ruokispäivisviikolla syömisestä. Mutta en paljonkaan epäile enää: onhan blogeissakin ruokapäiväkirjoja, eikä blogissa siinä olisi kauheasti mieltä keksiä ruokapäiväkirja ja sitten postata se oikeana. Tietenkin jos lehti pyytää kerran esittelemään viikon syömisensä, se on ihan eri ja siinä voisi haluta kiillottaa kuvaansa ja miettiä, mitä haluaa ihmisten itsestään tietävän/uskovan, siinä oot ihan oikeassa. Mutta koska päiväkirjansa antaneet naiset ovat yleensä hoikkia ja nättejä, oon miettinyt, että tuskin he sellaisina pysyvät ilman tietoista asennetta. Niin sikäli oon päätynyt uskomaan, koska tulokset puhuu puolestaan. Minunkin mielestä ne syö vähän, mutta normipituinen ja -painoinen (aikuinen...nyyh, toista oli teininä) nainen ei yksinkertaisesti voi syödä kovin paljoa lihomatta, ainakin jos on kalorilaskuri.fi paino/pituus/kalorit-analyysiin uskomista. Kokeilin sitä kesällä ja lenkittömään päivään se muistaakseni ehdotti mulle n. 1700 kcal/päivä, jos haluan vain pitää saman painon...
VastaaPoistaSulla on ilkeä peili :(, heh, blogikuvien perusteella oot ihan hippuinen :). Mutta kaikilla naisilla taitaa nykyään olla sama juttu, ylikriittiset peilit. Mä en luota kotipeiliin, se ei oo tarpeeks iso, vaan tavaratalon sovituspeili kertokoon totuuden: sieltä voi hakea hiukan reality-checkiä.
Tuntuu, että "kaikki" suomalaiset naiset käy nykyään salilla, joten sitä harrastusta talvi ei tietenkään haittaa. Mutta jotenkin on kivempi liikkua, kun aurinko paistaa, kuitenkin.
Sorry hieman myöhäinen kommentointi/reagointi postaukseen. Mä en kyllä tiedä, pitäisikö noita Sport-lehden julkkisten ruokapäiväkirjoja uskoa ollenkaan. En nyt osaa esimerkkejä mainita, mutta joskus on jotain selvästi ylipainoisia henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan muka juuri mitään syö - jossain on siis oltava jotain mätää. Itse olen normaalipainoinen, mutta syön paaaljon enemmän kuin monet noista. Ja herkkujakin hyvin säännöllisesti :)
VastaaPoistaYhä ehtii kommentoida :). No, nyt siis äänet ois 2-1 sun ja Hipun myötä silleen, että nää ei kuvaa ko. henkilöiden oikeita ruokavalioita. Mä itse emmin vielä: siis iästä johtuvan aineenvaihdunnan hidastumisen myötä se kalorimäärä, minkä voi syödä, ainakin mun omalla kohdalla muuttui rajusti ja yllättävästi. Tosin lopetin juoksuharrastuksen melko samoihin aikoihin, mutta silti. (viittaan nyt noihin ruokapäiväkirjojen mukaan melko niukasti syöviin hoikkiin naisiin, joista useimmat ei kai enää kakskymppisiä) Sitten tuhdimpien päiväkirjoja oon lukenut vain yhden...mutta jotenkin ajattelisin, että painon säilyttäminen ei vaadi niin hirveästi kaloreita, vaikka olisikin normaalipainoista isompi ? Että eihän isokokoisetkaan välttämättä liho entisestään ruokavalionsa myötä, vaan saattavat syödä kulutuksensa mukaan tai usein ehkä yrittää laihduttaa.
VastaaPoistaVarmaan tuossa juttusarjassa pitäisi olla vimppa kysymys vielä "Kuinka paljon valehtelit vastauksissasi?", ei me muuten oikein saada tietää oikeaa asianlaitaa. Varmaan kiusaus antaa hyvä vaikutelma on kova, ainakin jos on tottunut julkisuuteen ja sitä myötä oman mediakuvansa kontrollointiin.
Huoh. Nauti niin kauan kuin voit syödä paljon & herkkuja myös! Mä oon ollut jo viikkoja tuolla 1700 kcal dieetillä & juoksen & uin, ja en oo kyllä yhtään varma onko mitään merkittävää tapahtunut juhlapukukunnon suhteen - ekat pippalot jo toukokuun lopussa. (oon alkanut harkitsemaan suunnitelma B:tä eli uuden juhlapuvun ostoa kun ei tää onnistu...)
Hihih, toi vika kysymys olisi hyvä! Olet ihan oikeassa, että noi vastaukset on osa mediakuvan hallintaa ja siksi kukaan ei uskalla kirjoittaa juovansa viiniä ikinä enemmän kuin kaksi lasia illassa, käyvänsä mäkkärissä jne. Anna Abreu oli musta pahin, sillä söi todella vähän ja harvoin. Hän on kuitenkin monen (varhais)teinin idoli.
VastaaPoistaToisaalta, täytyy myöntää, että jos itse täytyisi julkisesti pitää ruokapäiväkirjaa, ihan varmasti kiinnittäisin silloin enemmän huomioita terveellisiin valintoihin ja jättäisin herkut pois :) Eli ehkä se vika kysymys voisikin olla "Kuinka tavallinen ruokaviikko tämä oli sinulle?".