Pieniä kokemuksia

Eilen söin ensimmäistä kertaa elämässäni kyyhkyä (ransk. pigeon) marokkolaisessa Le Ryad-ravintolassa Brestissä. Kun näin kyyhkyn listalla, uteliaisuuttani oli pakko ottaa kyyhkytagine karamellisoiduilla sipuleilla ja luumuilla, manteleilla ja rusinoilla. Kyyhkyn liha oli tummaa ja maistui selvästi linnulta: jotain ankan ja kanan väliltä. Tunsin syöväni historiallisten kuninkaiden tapaan: muistikuvissani saduissa kuninkaan juhlista pöydissä tarjotaan kyyhkyjä taikinakuoressa, ellei sitten viiriäistä tai jotakin muuta eksoottista. Pöydän miehet keskustelivat, että kyyhky on kyllä hyvää muttei siinä ole paljon syötävää. Minulle ateria riitti kyllä ihan hyvin, taginen kyytipoikaleipä tosin oli kuivaa patonkia eikä ravintolassa leivottua leipää: siinä olisi selkeä parantamisen vara ollut.

Pitäisi alkaa kuljettaa kameraa mukana ja blogata hiukan enemmän ulkosyömisistä. Varsinkin Brestin teesalongit ja kahvilat kiinnostavat: Salon Symphoniessa Brestin pääkadun, rue de Siamin, varrella jaoin kannullisen Vert Paradis-teetä (vihreä paratiisi) ystävän kanssa hiukan alle kolmen euron hintaan; leivonnaiset olivat mielestäni kalliita niin en ottanut mitään, mutta sateella jo istuminen alas teekannun ääreen ja hankkiutuminen eroon märistä ulkovaatteista tuo piristystä. Leivonnaiseni ostan yleensä mukaan toisesta teesalongista Jean Jaures-kadun varrelta, sillä hinta-laatusuhde siellä on oikein hyvä, mutta paikan päälle en ole koskaan vielä jäänyt teekupin ääreen. Lisäksi haluaisin testata ainakin vielä kaksi paikkaa: Le Mundo Café tarjoaa café gourmandia eli kahvia makeitten herkkujen kanssa St Louis-torihallin lähellä, ja uudehkossa matkustavaisten kirjakaupassa (Librairie des Voyageurs) olisi kahvila, jossa voisi selata matkakirjallisuutta samalla. Kantapaikka olisi kiva löytää, ajatuksessa kantapaikasta on jotain rauhoittavaa.