Joko Finnairin tai Easyjetin matkustamolehdestä luin (kyllä, joku itse asiassa lukee näitä lehtiä - itse asiassa välillä niistä löytää hyviä ideoita) Amsterdamin supersuositusta yllätysravintolasta, jota pitää ruokabloggaaja muutaman kerran kuukaudessa, periaatteella kiinteä, huokea gourmetmenu etukäteisvarauksella. Ideana on siis, että ei-ammattilainen ruokaharrastaja myy valmistamaansa ruokaa: ei-kokopäiväisesti vaan tiettyinä päivinä kuukaudesta tai viikosta. Nämä "pisteravintolat" ovat tulleet trendikkääksi tavaksi kokea uusia ruokaelämyksiä ja tavata uusia, kiinnostavia ihmisiä. Jostain muusta lähteestä luin, että Yhdysvalloissa ruokabloggaajat myisivät tuotteitaan kiertävistä kojuista. Milloinkahan suomalaiset bloggaajat uskaltautuvat moiseen?
Leivontablogien puolellahan nyt jo Suomessa ymmärtääkseni esiintyy bisnestä: myydään samalla catering-palvelua tai otetaan vastaan kakkutilauksia tai kakkutarviketilauksia. Mutta ruoan puolella en ole ainakaan huomannut vastaavaa. Ei kai Suomessa vaan säätely ole niin tiukkaa, että ajatusta on hankala toteuttaa? Tässä olisi kuitenkin saumaa sille, joka haluaisi laajentaa blogiaan ja ruokaharrastustaan sivuelinkeinon puolelle.
Tekstit
Täällä on sellaista ollut kauankin,tosin ei bloggaajien kohdalla,paitsi joidenkuiden kohdalla. Aina torstaisin ja perjantaisin kaupppakeskuksiin ilmestyy myyntipöytiä,mitä erilaisimpia,ja tietenkin ateriointivälineet myös kaikilla. Siellä sitten saa syödä paikan päällä tai ostaa kotiin ja kaikki kokit ovat ihan vaan harrastelijoita tai kotikokkeja.
VastaaPoistaKiinnostavaa. Jos ihmiset osaa jotain, miksei jakaisi sitä muitten kanssa! Hiukan epäilen, että Suomessa koulutuspolitiikkakin tulee vastaan: pitää olla jokin titteli, jotta on uskottava alallaan. Mun mielestä tää menee ihan liiallisuuksiin: siivoojillakin on nykyään tutkinto! Kaikki vaan karsinoidaan ja sitten jokaisen pitäisi pysyä omassa pikku karsinassaan, tuntuu välillä. Tai uudelleenkouluttautua uuteen karsinaan. Kyllä ihmiset on osanneet kautta aikojen tehdä asioita ilman tutkintoja, Suomen systeemi on nykyään kuin joku kiltalaitos. Kysyn vaan, kuka siitä hyötyy.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä, että suomalainen koulutuspolitiikka ja viranomaismääräykset on menneet ihan absurdeiksi - eikä niitä tunnu kovin moni edes kyseenalaistavan. Siitäkin huolimatta, että koulutus ja joku sinänsä mitätön paperi ei välttämättä kerro yhtään mitään ko. henkilön taidoista. Mutta tällaistahan se on kotimaassa.
VastaaPoistaKasvimaapalstankaan tuotoksia ei saa myydä, koska... hmm... kuka tietää? Onhan se tietenkin vaarallista, sillä niissä kasviksissa voi olla vaikka multaa ja etanakin mukana. (Suur-)Tokiossa oli musta niin ihanaa, kun kasvimaan vieressä saattoi olla pieni katos ja sen alla pöydällä vihanneksia nipuissa. Niistä otti sitten sopivan ja laittoi kolikot koriin. Onnistuisiko Suomessa? No, ei, ensinnäkin ne vihannekset varastettaisiin ja sitten viljelijälle tulisi varmaan syyte kaupunkirauhan rikkomisesta tai jostain.
Hyvä kysymys, tuo viimeinen, kuka siitä koulutuspolitiikasta hyötyy. Kannattava bisnes se jatkuva kaikkien kouluttaminen kaiketi ainakin on... Mut onpahan kaikilla sitten hieno liirumlaarumtitteli nimensä perässä ;)
p.s. tämä on oikeastaan aika kiehtova aihe... Mitä jos nuori sukupolvi ryhtyisi kansalaistottelemattomaksi ja sanoisi piupaut viranomaisille ja heidän pähkähulluille säännöilleen? "Ensin piut ja sitten vielä paut!" kuten Kapteeni Haddock asian joskus ilmaisi ;) Tavallaanhan ne Helsingin pop-up-ravintolat on juuri sitä... Ainakin olen ollut niin ymmärtävinäni, täältä sivusta katsellessani...
VastaaPoistaPinea, tuota kasvimaa-hommaa mietin juuri eilen ja tänään, kun luin Hanna Tuurin kirjaa Irlannista, jossa Cashel House-hotelli kasvattaa kaikki ravintolansa kasvit itse. Tuli semmoinen suomi-epäilys että "wau, mutta saako ne oikeasti käyttää niitä kasvejaan ravintolassa?". En oo tarkastanut asetuksia mistään, mutta välillä kun näkee viinimarjoja ja omppuja myynnissä, tulee mieleen, että vois itsekin pistää. Mutta siis, ilmeisesti ei saa? (eipä oo yllätys!) Jos on näin, niin kai tarkoitus on suojella niitä, jotka saavat elantonsa kasvatuksesta - ihan sama kuin koulutuksessakin: suojellaan koulutuksen hankkineita ulkopuolisilta innokkailta - mutta en oikein tiedä, toimiiko tämmöinen suojelu enää; jos jokaisella olis vain yksi, hyvinpalkattu työ/elinkeino, se toimii, mutta palkkojen pudotessa ja elinkeinojen muuttuessa epävarmemmiksi se kyllä estää liikkuvuuttta eri tulolähteiden suhteen. Pop-up - ravintoloihin Suomessa en oo tutustunut; ainoostaan lukenut yhdestä pariisilaisesta ja yhdestä Italiaan suomalaisten pystyttämästä, mutta näissä molemmissa oli ammattilaiset asialla.
VastaaPoistaVielä siihen, että ei oo tarkoitukseni kritisoida Suomea sinänsä, mutta siis elintarvikkeiden ja ruoan suhteen täällä jyllää kyllä omituisia koneistoja. Mutta ei me olla yksin: Ranskassa taas kohistaan ruoan alkuperästä harva se viikko; hedelmien alkuperämaita väärennetään ja sahramina myydään kuulemma arvottomia kasveja jne.
VastaaPoistaHeissan taas :) Muistaakseni ainakin Helsingin viljelyspalstoilla oli sellainen määräys, ettei kasvatettavia vihanneksia ja marjoja saanut myydä. Ohikulkijat välillä oikein kyselivät, että ettekö voisi laittaa välillä vaikka pientä toria pystyyn... Mutta ei. (Annoin kyllä kyselijöille kotiinviemisiä silloin tällöin, siitä ei kai kukaan pahoittanut mieltään, viranomaisetkaan ;) )
VastaaPoistaSamoin olen ihmetellyt, kun Helsingissä ei enää näe vanhoja rouvia ja nuoria lapsia myymässä itse keräämiään marjoja tai kukkia, tai hilloja tai neulomiaan lapasia... Vielä 90-luvulla oli, mutta ei enää. Onko joku häätänyt heidät pois? Ketä he häiritsivät? Vai onko siihenkin kohtaan tulleet veroviranomaiset, joka tahtoo itselleen aivan kaikesta osan?
Eihän noita myyjiä täällä Ranskassakaan näy, mutta... no, en tunne täkäläistä systeemiä niin hyvin, että uskaltaisin sanoa siitä juuta tai jaata. Noita alkuperämaaväärennöksiä muistan kyllä Suomestakin, mm. mansikoita myytiin suomalaisina vaikka olivat virolaisia, tms.
Säännöt ovat toki joskus paikallaan, mutta nyt alkaa kieltolista olla jo aika pitkä ja kimurantti.
Mutta Suomessa on sentään ravintolapäivä, joka on käsittääseni ihan suosittu konsepti nyt parina kertana ollut. Tekijöillä ainakin on ollut hauskaa.
VastaaPoista"Ravintolapäivä on karnevaali ravintola- ja ruokakultturin puolesta.
Description
(Click "Read more" for the description in English.)
Ravintolapäivä on yhden päivän karnevaali ravintola- ja ruokakultturin puolesta.
Ensimmäinen Ravintolapäivä järjestettiin lauantaina 21.5.2011 ja toinen Ravintolapäivä sunnuntaina 21.8.2011. Seuraava Ravintolapäivä on lauantaina 19.11.2011.
...
Ravintolapäivänä perustamme ravintoloita, kahviloita ja baareja - rakkaudesta ruokakulttuurin. Yksi niistä voi olla sinun.
Näin perustat ravintolan:
Valitse paikka. Ravintola voi sijaita missä tahansa - kotona, työhuoneella, puistossa, porttikongissa, rannalla, mattolaiturilla: ravintolapäivänä valinta on sinun.
Valitse ruoka- ja juomatuotteet joita ravintolassasi tarjotaan, kerro meille lyhyesti ravintolastasi ja käännä hellat kutoselle. Ravintola on valmis.
Ravintolapäiväksi perustettavista ravintoloista, kahviloista ja baareista julkaistaan ennen h-hetkeä tällä sivulla lista ja kartta, jonka avulla asiakkaat löytävät perille."